Kuvat: Mikael Ulfves/Timo Teräsahjo

Muistan, kuinka kaksitoista- tai kolmetoistavuotiaana kolusin kirjaston hyllyjä ja jäin katsomaan kirjailijan kuvaa kirjan liepeessä. Siinä partanaamainen mies hymyili ystävällisesti.

Ajattelin silloin, miten hienoa olisikaan osata kirjoittaa oikeita kirjoja toisten luettavaksi. Mielikuvitella tarina, muuntaa se tekstiksi ja lopulta sellaiseksi mukavaksi objektiksi kuin kädessäni pitelemäni pehmeäkantinen romaani oli.  

Nyt kun olen kirjoittanut seitsemän kirjaa; kaksi novellikokelmaa ja viisi romaania sekä joukon kolumneja ja esseitä, voin sanoa, että kuvitellun muuntaminen eläväksi tekstiksi on melkoisen vaikeaa eikä sitä tapahdu kuin hetkittäin. Silti juuri nuo hetket tuntuvat niin mielekkäiltä, että kirjoittamista haluaa jatkaa. Kirjailijaksi tulemisen miellän kuitenkin nyt elinikäiseksi projektiksi; ennemmin kuin saavutettavissa oleva tavoite, se on suunta, jonne kulkea.

Kirjoittamisen lisäksi työskentelen psykologina kuntoutustyössä, tutkijana ja opettajana.